Vieraskirjoitus: viesti nuorelle itselleni

Istuin yhtenä päivänä kahvilla ystäväni, valmentajani ja sparraajani Lauri Penkkimäen kanssa jauhaen normaalin tapaan kaikesta harjoitteluun ja elämään liittyvästä. Hetken keskusteltuamme ajauduimme pohtimaan sitä, kuinka radikaalisti treenaaminen on muuttanut identiteettiämme. Itse muistelin menneitä tyhmyyksiä, ja yhtäkkiä Lauri totesi: ”Sä olet pohtinut noita niin pirusti, että sun pitäis kirjottaa tosta joku juttu. Voisin lätkästä sen mun sivuilleni, ja siitä voisi ihan oikeesti olla jollekin myös jotain hyötyä”. En ensin innostunut asiasta, mutta hetken jankattuaan Lauri sai tahtonsa läpi, ja suostuin pyyntöön. Tässä sitä pohdintaa nyt sitten olisi ja toivon siitä olevan jollekin jotain apua.

Koska nämä ovat Laurin nettisivut, niin on luonnollista aloittaa pohdinta niistä ajoista, jolloin hän alkoi ohjaamaan kuntosaliharjoitteluani ja tukemaan sekä muovaamaan minun perusarkeeni liittyviä valintoja. Kaivelin hieman vanhoja kuviani, joista valitsin seuraavat neljä kuvaamaan ajanjaksoa, jona Lauri on ollut mukana harjoitteluni suunnittelussa ja toteutuksessa. Kuvat ovat kronologisessa järjestyksessä, mutta kuvien väliset ajat eivät ole keskenään saman pituisia.

 

blogi

Ensimmäinen kuva on vuoden 2009 lopusta ja viimeinen on vuoden 2012 alusta. Kuvien välissä on siis kulunut noin 2 vuotta ja 2 kuukautta. Kehitystä on toki tullut paljon viimeisenkin kuvan ottamisen jälkeen, mutta kyseisellä ajanjaksolla ulkonäköni muovautui eniten. Huomionarvoista on myös se, että ensimmäisessä ja viimeisessä kuvassa painoni on kilon tarkkuudella sama. Voisi helposti myös luulla, että ensimmäinen kuva on ajalta ennen treenaamisen aloittamista. Totuus on kuitenkin se, että ensimmäiseen kuvaan mennessä olin treenannut jo useita vuosia lähinnä junnatakseni vuodesta toiseen paikallani. Näin jälkikäteen on hyvin helppo havaita tekemäni tyhmyydet. Listaankin seuraavaksi muutamia asioita, joita haluaisin nyt sanoa itselleni siinä vaiheessa, kun menin ensimmäisen kerran salille. Nämä eivät siis ole ehkä kaikille soveltuvia yleisohjeita, mutta ainakin itseäni ne olisivat taatusti auttaneet.

Hyvinvointi

Hyvinvointia laajemmin koko elämää – ei pelkästään treenaamista varten. Progressiivinen harjoittelu on keholle äärimmäisen haastava prosessi, johon huonosti voiva keho (ja mieli) eivät sopeudu. Pyrkimys pakottaa huonosti voiva keho kehittymään kasvattaa vain huonovointisuutta. Haluaisin muistuttaa nuorta itseäni, että hyvinvointi on kompleksinen kokonaisuus, johon lukeutuu myös henkinen hyvinvointi. Pyri siis kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin joka päivä! Esimerkiksi ensimmäisen kuvan aikoihin nukuin keskimäärin 6 h yössä, ja tuona talvena taisin syödä yhteensä kuusi antibioottikuuria. Ruokavalio- ja ravintoasioille en uhrannut tuolloin ajatustakaan. Vaikka keho ja mieli eivät voineet hyvin, sai ”no pain no gain” -asenne itseni hakkaamaan päätä seinään, vaikka salikäynnin haitat nousivat usein hyötyjä suuremmiksi. Ensimmäisen kuvan ottamisen aikoihin aloitin tarkastelemaan harjoittelua enemmän elämään kuuluvana prosessina – eikä siitä irrallisena tekijänä. Kokonaisvaltainen hyvinvointi tuli toiminnan lähtökohdaksi, joka oli aluksi saavutettava.

Tavoitteellisuus

anttisalmi5Kun aloitin kuntosalilla käynnin, olin ensimmäistä kuvaa paljon huonommassa kunnossa: lihava ja lihakseton. Sanonnan mukaan ”tyytyväisyys lopettaa kehityksen”, mutta kokemuksella voin todeta, ettei resepti kehitykseen tunnu löytyvän kyllä häpeästä ja tyytymättömyydestäkään. Minä nimittäin aloitin salillakäymisen, koska häpesin omaa ulkonäköäni. Tyytymättömyys ulkonäkööni oli tuolloin itselleni henkisesti hyvin raskasta. Toisaalta myös suunta ”paremmaksi” oli hyvin epäselvää, koska treenaaminen ulkonäön vuoksi oli epämääräistä puuhaa. Harjoitteluni sai oikeastaan vasta silloin suuntansa, kun Lauri totesi, että nyt keskitytään vain siihen, että tulen vahvemmaksi muutamassa isossa liikkeessä (kuten esimerkiksi kuvan leuanvedossa).

 

Koko asetelmasta tuli heti paljon helpompi, kun vain ajattelin, että nyt tavoite on se, että ensi kuussa saan tämän verran enemmän tässä liikkeessä ylös, kuin se, että epämääräisesti treenaan, koska peilikuva vituttaa. Älkääkä käsittäkö tätä väärin: en varmaan vieläkään treenaisi, jos se ei vaikuttaisi positiivisesti ulkonäkööni. Kuitenkin yhdistelmä arjen hyvinvointia ja laadukasta voimaharjoittelua toi minulle haluamani ulkonäön parannuksen ilman ulkonäköön keskittymistä. Kuulostaa ehkä erikoiselta, mutta ulkonäköni alkoi vasta todenteolla muuttua, kun en enää ajatellut asiaa niin paljon.

 

 

Oppiminen

Ensimmäisen kuvan aikoihin pidin itseäni kohtuullisen hyvin treenaamisesta perillä olevana. Kuitenkin ensimmäisiä kertoja Laurin kanssa treenaamisesta jutellessani tuntui, että puhummeko edes samasta aiheesta. Laurin neuroottinen suhtautuminen tiedon hankintaan voimaharjoittelusta on jotain, mitä on vielä nykyäänkin vaikea käsittää. Kuitenkin Laurin valmennuksen yksi suurimpia vahvuuksia omasta mielestäni on se, että hän ei pyri ensisijaisesti saamaan ihmisiä pelkästään tekemään jotain, vaan lähtökohtana on, että yksilö itse oppii ymmärtämään tekemistään paremmin. Oikea toiminta seuraa oikeaa ymmärrystä. Laurilla on hieman lääkärimäinen asenne valmennukseen eli tavallaan hän haluaa tehdä itseään turhaksi saaden valmennettavan itse tulkitsemaan toimintaansa ja harjoittelun tarpeitaan. Hänellä on myös nykyään useamman yhteisen vuoden jälkeen jo välillä hieman ärsyttävä opettajamainen tapa vastata kysymyksiin aluksi kysymyksillä ennen oman näkemyksensä kertomista. Nykyään olen ymmärtänyt, että tietoa ei koskaan ole liikaa, mikä on saanut itsenikin ottamaan aiempaa enemmän asioista selvää. Toki myös yliopistotaustani on vaikuttanut  siihen, että sitä haluaa nykyään ensin lukea jostain aiheesta useasta lähteestä ennen väitteen tai asian hyväksymistä.

Viimeisen kuvan ottamisen jälkeen syksyllä ”hurahdin” kilpakädenvääntöön ja tällä hetkellä treenaamiseni ykköstavoite on tukea tätä lajia. Parhaillaan valmistaudun osallistumaan kolmatta kertaa kädenväännön SM-kisoihin. Sinänsä on ironista, miten kädenväännöstä lopulta tuli minulle niin rakas laji, koska viimeinen niitti itselleni ennen kuntosaliharjoittelun aloittamista oli se, kun hävisin neljälle eri tytölle kädenväännössä, joista viimeinen heti käteni pöytään lämäytettyään totesi päälle painavansa alle 50 kiloa eli noin 35 kg vähemmän kuin minä silloin (tai nykyään). Tätä ennen olin käynyt pari kertaa salilla, mutta silloin siellä ollessani häpeä alkoi aina nousta pintaan, enkä enää halunnut mennä uudestaan. Kuitenkin olin alle 50 kiloisen tytön ansiosta ajautunut tilanteeseen, jossa häpesin itseäni salin ulkopuolellakin. Silloin päätin, että alan treenaamaan säännöllisesti kuntosalilla, enkä enää ikinä väännä kättä.

Jälkimmäinen lupaus piti useita vuosia aina vuoteen 2012 asti, jolloin tutustuin kädenväännön kilpamuotoon, jonka yhdistelmä tekniikkaa, strategisuutta ja raakaa voimaa veivät minut heti mukanaan. Tosin edelleenkään en pidä kädenväännön ”baarimuodosta”, mutta se olisi kokonaisen kirjoituksen aihe itsessään, joten en avaa sitä tämän enempää. Kädenvääntöä varten treenaaminen on haastavaa sen vaatiessa paljon muun muassa räjähtävyyttä, maksimivoimaa, voimakestävyyttä, isometristä ja dynaamista lihastyötä sekä järjettömän määrän lajikohtaista tekniikkaa. Oman haastavuutensa vuoksi se onkin samalla niin palkitsevaa. Toisaalta se myös tarjoaa kunnon adrenaliinin purkauksia, kun kaksi henkilöä asettuvat vastakkain ja kädet täristen odottavat tuomarin komentoa antaakseen kaikkensa kamppailuun, jossa kuitenkaan kukaan ei saa esimerkiksi nyrkistä naamaansa, niin kuin monessa muussa kamppailulajissa. Suosittelen kaikkia lajista kiinnostuneita katsomaan tästä hyvän esittelyvideon ja tulemaan mukaan vääntämään 🙂

Haluaisin lopettaa tämän vieraskirjoitukseni toteamalla, että mitä ikinä sitten teetkin, niin huolehdi aina ensimmäiseksi omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistasi. Terveyden ja tyytyväisyyden varassa on helpompi lähteä tavoittelemaan itsellesi tärkeitä asioita. Pidä kuitenkin tavoitteesi kirkkaana mielessä ja katso, ettet uhraa hyvinvointiasi määränpäätä tavoitellessasi. Sellaiset tavoitteet eivät yleensä koskaan täyty, koska niiden perusta eli hyvinvointi puuttuu.

– Antti Salmi

antti

2 thoughts on “Vieraskirjoitus: viesti nuorelle itselleni

  1. Hyvä kirjoitus. Usein unohtuu, ettei harjottelu ole mikään pikamatka, jossa on pikavoittoja tarjolla. Jokaiken voi kehittyä, kun vaan on järjestelmällinen, pitkäjänteinen ja valmis oppimaan. Kokemus tuo mukanaan tietoa, ja tieto tuo mukanaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys tuo mukanaan mielentyyneyttä, ja mielentyyneys taas henkistä hyvinvointia elämään laajemmin. Sen jälkeen on helpompi tehdä oikeita ratkaisuja oikeassa kohtaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.